Sateinen Pariisi

Aamulla herättiin herätyskellon soittoon ja kumpikin oli että ”ei jaksais millään”, ja samassa Tiinalta tuli viesti, että ei hän ehdi mitenkään sovittuun aikaan sovittuun paikkaan ja Petterihän ”repes” tuosta uutisesta ja painu saman tein takas nukkumaan (uskomatonta, miten nopeesti!). Sovittiin sitten tapaavamme toisessa paikassa myöhemmin, kun meidän piti mennä hakemaan mulle junalippu Pariisista Nizzaan seuraavalle aamulle. Loppujen lopuksi (lue: muutamien mutkien jälkeen) tapasimme Sacré Coeurin luona ja mentiin yhdessä kattomaan ”huorakirkkoa” ja jatkettiin kiertelyä kimpassa. Pariisi osoitti sen ”ihanan” puolensa, satoi koko ajan. Ei pahasti, mutta kuitenkin. Kaikkialla oli niin ankeen harmaata ja kosteeta, ja joka ikinen ostoskeskus oli jokaista piirtoa myöden täynnä ihmisiä. Pitkänä ihmisenä oli helppo paikallistaa toiset, mutta vähän väliä hukattiin toisemme jotenkin ja sitten taas naurettiin ja paljon. Petterillä oli illalla vielä pienimuotoiset juhlat ja niihin piti sitten ostaa jotain ”Bling Blingiä”, Tiina hoiteli sen puolen meidän porukasta. Erottiin ja sovittiin näkevämme illalla Petterin luona.

Käytiin Petterin kanssa vielä ruokakaupassa (jossa vielä onnistuttiin hukkumaan toisiltamme, kun etsimme hammastikkuja cocktail-paloja varten), jonka jälkeen selvittiin kämpille. Olin niin väsynyt siitä kävelystä kaikkialla, että otin päikkärit sillä aikaa kun Petteri kokkaili meille illallisen, pastaa ja tonnikalaa. Pian pitikin alkaa valmistautumaan niihin juhliin ja ihmisiä tuli harvakseltaan – loppujen lopuksi juhlittiin viiden hengen voimin, kun vieraat alkoivat perua tuloaan viime hetkellä kuka mistäkin syystä. Outoa.

Lähdettiin kuitenkin sitten baariin suomalaisten voimin (eli minä, Tiina ja Petteri) ja Tiinan kanssa lähdettiin baarin jonossa seuraamaan yhtä joukkoa ja päädyttiin baariin sisälle ilmaiseksi (myöhemmin selvisi että oltiin menty VIP-porukan joukon jatkona eikä kukaan tajunnut mitään) ja meidät ohjattiin VIP-osaston ovelle. Oltiin vähän pöljinä suut auki, mutta mentiin kuitenkin ihan sinne ”tavisten” puolelle. Ilta ja yö oli kaiken kaikkiaan tosi kiva – naurua riitti kaikesta, vaikka käveltiinkin taas ihan hillittömästi (kengätkin lähti jaloista jossain vaiheessa).