Paris-Nice

Aamulla heräsin siihen, kun Petteri kömpi sänkyyn – oltiin sovittu, että Petteri herättää meidät kun pitää lähteä juna-asemalle. Onneksi kello oli jo sen verran, että oli jo aika nousta ja vauhdilla, jos mieli ehtiä junaan. Tiina lähti samaan aikaan omalle hotellilleen ja luoja, miten väsyneitä sitä kaikki olikaan niin henkisesti kuin fyysisestikin. Normi sunnuntai-aamu siis. Ehdittiin ajoissa juna-asemalle ja Petteri vielä auttoi tavarat junaan ylös (Kiitos!) ennen kuin lähti takaisin kämpille nukkumaan. Itsekin suuntasin omalle paikalleni ja aloin valmistautumaan nukkumiseen, edessä oli tauoton 5,5 tunnin junamatka – hyvää aikaa nukkua siis. Matkalla huomasin jonkin verran lunta ja aloin miettimään, mitä jos etelässäkin odottaisi lumi, mitä hittoa sitä sitten tekisi? Loppujen lopuksi Nizzassa ei odottanut lumi, mutta viileä ja harmaa iltapäivä kylläkin. Pääsin omalle kämpälle ja painuin lähes saman tien nukkumaan ja nukuin pitkälle iltaan saakka (oikeastaan seuraavaan aamuun saakka).