Tänään se itse tapahtuma sitten tapahtui. Autossa vietetyn kylmän yön jälkeen tuntui ihan mukavalta päästä ensin lenkille ja sitten sisätiloihin, vaikkakin päivästä tuli loppujen lopuksi todella kaunis ja kuuma.
Täällä Ranskassa koiranäyttelyt ovat todellakin näyttelyitä (toisin kuin esim meillä koto-Suomessa) - täällä näytteilleasettajat "pakotetaan" saapumaan tiettyyn kellonaikaan näyttelypaikalle (yleensä tunti enne arvostelun alkamista) ja noin puoli tuntia sen jälkeen suljetaan näyttelyalueen portit, siitäkin huolimatta on saavuttava paikalle, että oma arvostelu olisi vasta puoliltapäivin. Siinähän sitten odottelet ja hengailet.
Itsellä oli onneksi aikaa ja lähellä meidän arvostelukehää oli hyvä myyntipiste, josta hankin näyttelyketjun &-hihnan sekä kuivashamppoon koirille (olin tietenkin unohtanut omat tavarat Suomeen lähtöhässäkässä!), jolla sitten puunasin aikani kuluksi koirat näytelmäkuntoon.
Lyhytkarvaisia collieita oli ilmoitettu vain 5, kun serkkuja eli pitkäkarvaisia collieita oli reilut 20. Tuomarina oli paikallinen patonki, joka puhui äärimmäisen heikosti englantia. Meillä molemmat olivat avoimessa luokassa, koska halusin kilpailla molemmilla Ranskan sertistä ja vaikka Viivi onkin jo ennestään monen maan valio, se ei saa kilpailla valioluokassa, mikäli mielii tavoitella Ranskan sertiä (typerä sääntö!). Kuinkas sitten kävikään? Pate voitti tietysti oman luokkansa, kun ei ollut muita ja sai sertin. Sitten tuli Paras Uros ja cacib (kv. sert)-kisa, jonka Pate "hävisi", mutta sai vara-cacibin. Ei paha. Viivi voitti myös oman luokkansa vailla kilpailijoita, mutta voitti myös Paras Narttu ja cacib-kisan, jonka myötä neiti saavutti itselleen sen kauan odotetun Kansainvälisen Muotovalio-arvon! Mutta vielä oli jäljellä Rotunsa Paras-kisa, johon siis osallistui Paras Uros ja Viivi. Viivi vei voiton niin elegantisti kuin olla ja osaa (neiti oikein nautti esiintymisestään, Prinsessa kun on).
Collieille näyttely oli samalla erikoisnäyttely, mikä tarkoitti täällä sitä, että päivän parhaat palkittiin pokaaleilla ja ennen sitä tarjottiin juotavaa ( joo, myös alkoholia!) sekä pientä paikallista purtavaa - Pate ja Viivikin pääsivät mukaan ja Pate päätti herkutella omine lupine (kukaan ei onneksi pahastunut) paikallista makkaraa kun kerrankin pöytä oli sopivalla korkeudella. ;) Oli hieman hurjaa kuulla siinä syömisen ja juomisen ohessa, että mun koirat keräsivät päivän aikana 3 isoa pokaalia. :)
Osallistuttiin Viivin kanssa vielä Ryhmäkilpailuun, mutta sieltä ei tullut mitään (tuomari ei oikein edes vilkaissutkaan, mutta tätä se on välillä).
Se olisi aika lähteä ajelemaan kohti Calliania, toivottavasti tällä kertaa päästään nopeammin kuin 8 tuntia... Siitä sitten tuonnempana lisää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti