Ensimmäinen päivä CERAMissa

Ensimmäinen koulupäivä oli oikeastaan vain orientaatiopäivä, jota olikin jo odoteltu hyvän aikaa, mutta kuitenkin... Koulu tarjosi tulikuumaa kahvia yhtä tulikuuman maidon kanssa (hei haloo!) ja jotain pullantyyppistä pikkupurtavaa (niin tyypillistä ranskalaista!) :)
Networkattiin eli verkostoiduttiin Leilan kanssa monen vaihtarin kanssa, tavattiin myös tietysti ihmisiä Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. Alkujäykkyytä oli selkeästi ilmassa, ainakin itselläni, sillä ei meinannut edes englannin kieli taipua, ranskasta puhumattakaan (lue: ei yhtään), mutta selvisin kuitenkin.

Käytiin ilmoittautumassa kukin vuorollaan (piti olla jono, mutta se oli kyllä enemmänkin kaaos kuin mikään järjestys) ja saatiin jokainen omalla nimellä varustetut kansiot ja nimitarra rintaan. Osa jonottajista sai keltaiset kansiot ja me tavikset saatiin siniset. Keltainen merkkasi sitä, että he olivat tuplatutkinnon suorittajia ja sininen pääosin erasmuslaisia.

Ilmoittautumisen jälkeen siirryttiin laumana auditorioon, jossa jokainen maa, josta oli opiskelijoita, oli omana ryhmänään (ei siis mitenkään suunnitellusti) - me saatiin suurin osa kanadalaisista samalle penkkiriville (ja heti ensimmäiseksi puhuttiin tietysti jääkiekosta ja Saku Koivusta!). Auditoriossa koulun eri ihmiset pitivät tunnetusti puheita (eivät onneksi olleet kovin pitkiä), esittelivät kerhoja, koulun käyttöjärjestelmiä jne. Aika lailla samaa kuin Suomessakin. Kaiken hyvän päätteeksi meille järjestettiin kylmiltään ranskan kielen tasokoe(!) - hitto, minkälaisen shokin se sai aikaan itsellä. Selvisin siitäkin sitten joten kuten ja päätin, etten enää ikinä halua moiseen toista kertaa.

Kokeen jälkeen lähdettiin kiertelemään koulua ympäri paikallisen opiskelijan (tuutor?) johdolla, joka kylläkin keskusteli enemmän espanjankielisten kanssa kuin näytti meille tärkeitä paikkoja. Käteen tuosta kaikesta jäi enemmän kysymysmerkkejä ja epätietoisuutta, mutta onneksi meille oli jaettu koulun kartta, jonka avulla pystyi myöhemmin EHKÄ selviämään.

Koulu tarjosi ensimmäisen päivän kunniaksi lounaan - meidän mennessä tarjolla oli syötäväksi kelpaavaa pizzaa (oli kylmää ja kumimaista), mutta olipahan sekin parempi kuin ei mitään. Kesken kaiken tajuttiin terassilla olevan muutakin elämää kuin vain opiskelijoita, nimittäin kissa (loppujen lopuksi kissoja olikin neljä).
Lounaan jälkeen mentiin odottelemaan kurssikoordinaattorimme huoneen oven luokse, joko päästäisiin tekemään lopullisia kurssivalintoja ja mahdollisia muutoksia, mutta kas kas, käytävä olikin täynnä jo muita opiskelijoita. Ei auttanut muu kuin painua joukon jatkoksi odottelemaan ja harrastamaan sitä kuuluisaa networkkausta muiden kanssa :) Jossain vaiheessa käytiin alakerrassa viemässä joitain papereita ja valokuvauttamassa itsemme (alakerrassa kuulimme, että kuvat menevät suoraan nettiin webinteciin omaan profiilin täytteeksi) ja saatiin myös odotettua sikainfluenssa-informaatiota. Mentiin takas yläkertaan ja meinas itku tulla, kun kuulimme, että kaikkien etusijalle menevät ne, joilla oli keltainen lappu kansiossa valmiina. Tietystikään meillä ei ollut (Hyvä Kaisa ja Hyvä Suomi!), joten jatkoimme odottelua... 4,5 tunnin kuluttua pääsimme sitten vihdoin ja viimein tekemään ne valinnat & muutokset ja aika hyvä paketti tulikin itselle (25 kurssia syyslukukaudelle). :)

Sitten olikin jo korkea aika lähteä ajelemaan kohti majapaikkaa, sillä matkaa kuitenkin oli sellaiset 55 km (sen ajoi tunnissa). Oltiin just ennen koululta lähtöä sovittu espanjalaisten kanssa, että mennään illalla porukalla Juan-les-Pinsiin Pub Esterel:iin, joten en juurikaan ehtinyt kuin käydä kääntymässä Callianissa ja vaihtamassa vaatteet kun taas piti lähteä. Olin vielä sopinut hakevani matkalta espanjalaisen Nerean Sophia Antipoliksesta sekä Leilan ja Nicolaksen (Leilan kämppis) Antibesista.
Pubissa tavattiin myös muita vaihtareita, etenkin ne, joiden kanssa oltiin odoteltu samalla käytävällä koko iltapäivä ja joitain ranskalaisia vaihtareita pohjoisesta. Illasta mukaan tarttui myös varsin hauska tanssiva lehmä, johon laitoin kiinni 15 euroa (ranskalaiset kertoivat ostoksen jälkeen, että saman olisi saanut vitosella jostain muualta, mutta samapa tuo, meneepähän lahjana eteenpäin).