Helmikuu ja vihdoin jotain säpinää

Alkuviikosta ei mitään erikoista. Tiistaina jäin koululle tunniksi illan luennon jälkeen ja ajatuksena oli ottaa illan viimeinen bussi Nizzaan, mutta myöhästyin siitä ja niinpä sitten ei auttanut muu kuin lähteä kävelemään kohti Antibesia. Tiesin pätkän sisältävän hieman vaarallista pätkää, mutta en luovuttanut. Tosin sitten tarjoutui kyyti Antibesiin ja iloisena, mutta hieman hämillisenä otin avun vastaan. Koskaanhan ei voi tietää, millainen tuntematon ihminen on. Kaikki meni kuitenkin mallikkaasti ja juteltiin mm. Suomesta ja Pariisista (kuljettaja on kotoisin Pariisista, oli vaan käymässä näillä main). Pääsin siis mallikkaasti juna-asemille ja sieltä kotiin.

Torstaina menin ensin koululle tekemään harkkoja, josta sitten otin bussin Juan les Pinsiin, jossa tavattiin suomalaisten voimin (Noora & Jouni) ja mentiin yhteen pubiin viettämään aikaa. Joukkoon liittyi myös slovenialainen Jana jossain vaiheessa. Ulkona satoi ja oli tosi kurja keli kaiken kaikkiaan. Yritin lähteä viimeisellä junalla takaisin Nizzaan, mutta yllätys yllätys, etteivät ne enää kulkeneet, kun niillä oli taas jonkinlainen lakko tms. Ei siinä oikein auttanut muu kuin mennä takaisin pubiin ja kysyä mahdollista taksia tai kyytiä Nizzaan, mutta a) oli liian myöhä ja b)kyydin hinta tuli vastaan (80€, mutta suostuivat laskemaan hinnan 60€), joten päätin mennä Janalle yöksi.

Perjantaina koulun jälkeen vietin aikaa tanskalaisen Trinen kanssa, joka oli lähdössä takaisin Tanskaan suorittamaan tenttejä seuraavalle viikolle. Hengattiin hänen kämpillä, sitten mentiin kattomaan ”hänen” kylää nimeltä Sophia Antipolis – kiva pikkupaikka, josta löytyy kaikki tarvittava aivan läheltä - josta sitten mentiin bussilla lentokentälle ja olin siellä seurana siihen asti, kunnes Trinen piti mennä portille ja koneeseen. Illan iloisin asia oli se, että nettiyhteys löytyi jälleen ja koko yön ajaksi. Ja taas oli asiaa Amerikan suuntaan…

Lauantaina sain aikaiseksi hankkia nettitikun (mikä osoittautui kalliiksi käyttää) ja hiukan vaatteita sekä tein jälleen kerran osoitteenmuutoksen. Löysin myös sopivia ystävänpäiväkorttejakin ja sunnuntaina menin slovenialaisen Petran kanssa Callianiin (sinne, jossa asuin ennen Nizzaan muuttoa), josta sain omat postit monen kuukauden odotuksen jälkeen, mukana oli myös vakuutusyhtiöltä postia (vihdoin ja viimein!).